"Kyllä minä niin mieleni pahoitin..."

Mielensäpahoittajat ja Tuomas Kyrö


Tutustuimme tällä kertaa ÄI6-kurssilla olleen ryhmän kanssa Tuomas Kyröön ja Mielensäpahoittaja-teoksiin.

TUOMAS KYRÖ

 

Syntynyt 4.6.1974 Helsingissä. Hän on kirjoittanut Mielensäpahoittajat. Suhteellisen lyhyestä urasta huolimatta häntä pidetään yhtenä monipuolisimmista ja tuotteliaimmista nuorista kirjailijoista. Hän on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta. Tuomas Kyrö on tehnyt 14 romaania. Tuomas Kyrö kasvoi lapsuutensa Pohjois-Helsingin Puistolassa. Hän kirjoitti esikoisteoksensa Nahkatakki 2001.

Mielensäpahoittaja kertoo hänen kaverinsa isoisästä. Aluksi Mielensääpahoittajaa kuultiin radiossa. Se oli 20-osainen, lyhyistä viisiminuuttisista osista koostuva kuunnelmasarja. Ensimmäinen kirja tuli 2010 kuunnelmista, joita häneltä oli tilattu.

Kyrö on saanut monia kirjailijapalkintoja. Hän kirjoitti syksyllä 2009 urheilu- ja perheromaanin nimeltä 700 grammaa. Se oli Suomen urheilugaalan vuoden urheilukulttuuri-teko sekä vuoden urheilukirja-teko. Hän on saanut lisäksi esimerkiksi Kalevi Jäntin palkinnon (2005), Nuori Aleksis palkinnon (2006), Kiitos kirjasta mitalin (2011) ja vuonna 2012 Eskon puumerkki -kunniaosoituksen Aleksis Kiven seurasta ja monta muuta palkintoa.

Millainen on mielensäpahoittaja? (Mielensäpahoittaja-elokuvan esittely)

Mielensäpahoittaja eli pappa ei olisi halunnut lähteä kaupunkiin lääkäriin, vaan olisi halunnut jäädä maalle kääntämään perunamaata ja hoitamaan vaimoaan. Lopulta kuitenkin suostui lähtemään. Hän meni asumaan pojan ja miniän asuntoon, jossa asui miniän kanssa, koska poika jäi huolehtimaan isänsä talosta.

Koska pappa oli jääräpäinen vanhan liiton mies, hän ei ymmärtänyt uusia nykypäivän tapoja, esimerkiksi, miksi pojalla ei ollut kahvinkeitintä vaan joivat jotain pahanmakuista teetä. Miniä olisi halunnut, että pappa olisi pysynyt kotona lepäämässä, mutta hän menikin heti putsaamaan rännejä eikä ymmärtänyt miksi he palkkaavat ammattilaisen putsaamaan rännit, koska ennen vanhaan kaikki tehtiin itse ja paremmin. 

Pappa oli huomaamattaan pilata miniänsä bisnesneuvottelut, kun tuli selittämään kesken neuvottelujen, kuinka huonosti venäläiset aikoinaan rakensivat talot. Lopulta tilanne kääntyi miniälle eduksi, vaikka pappa ei ymmärtänyt tilannetta vaan kertoi vain omia kokemuksiaan rakentamisesta.

Pappa uskoi, että kaikki ihmiset ovat hyväsydämisiä ja pyysi syrjäytyneen miehen putsaamaan rännit maksua vastaan ja pyysi hänet myös yöksi heille. Aamulla herättyään mies oli lähtenyt ja vienyt papan rahat, silloin pappa alkoi ymmärtää, ettei kaikki ole niin kuin ennen vanhaan.

Hän kuitenkin aikoi kaataa puun kysymättä lupaa keneltäkään ja piti naurettavana, kun poika pisti kaikki mahdolliset suojavarusteet päällensä, kun alkoi kaataa puuta. Pappa aiheutti kamalan riidan pojan ja miniän välille, jolloin hän lähti omatoimisesti sairaalaan, mutta hän ei viihtynyt siellä, joten palasi takaisin poikansa luo. Papan lapsenlapsetkin olivat palanneet kotiin. Perhe sai hänet lopulta ymmärtämään, että miehet voivat tehdä niin sanotut naisten työt ja toisin päin. Lopulta pappa palasi omaan kotiinsa maalle tyytyväisenä.

Voortti Eskortti

Tekniset tiedot:

Moottori: Pinto 2.0L, Bensiini

Vetotapa: Takaveto

Vuosimalli: 1972

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun Ford Escort on maailman paras auto.

Tuomas Kyrön kirjoittamassa Mielensäpahoittaja-teoksessa päähenkilö rakastaa omaa Ford Eskorttiaan. Mielensäpahoittaja ei muista automerkeistä paljoa piittaakaan, sillä hänen Eskorttinsa on hänelle kaikki kaikessa, se on hänen silmäteränsä, jota hän hoivaa, vahaa ja huoltaa mielellään.       

Mielensäpahoittajalle oli järkytys, kun Eskortti ei mennytkään eräänä päivänä sujuvasti leimasta läpi. Kuten eräästä Mielensäpahoittaja-katkelmasta lainaten: ”Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun Voortti Eskortti jäi katsastukseen. Mynkkenin olympiakesästä lähtien on tullut leima kehujen kanssa. Maalipintaa on ihailtu ja pohjan ruosteettomuutta, niin kuin olisi jotenkin kummallista, että menopelistä pidetään huolta”. (Mielensäpahoittaja, Sorateiden erikoispainos)

Mielensäpahoittaja on vakaa periaatteen mies monissa asioissa, mutta etenkin hänen Escorttiaan koskevissa asioissa. Hän teettää huollot aina ennen katsastusta tutulla mekaanikollaan, jota kutsutaan ”Ruotsalais-Pertiksi”, sillä Mielensäpahoittajan mukaan kukaan muu mekaanikko ei sovi korjaamaan Escorttia.        

Voortti Eskorrti oli tärkeässä roolissa elokuvassa ”Mielensäpahoittaja” (2014). Elokuvassa Mielensäpahoittaja haukkui Miniän Audia huonoksi, vaikka oman autonsa vaihdelaatikko oli sökönä nitkutuksesta johtuen. Escortin tarina loppui siihen, kun hänen poikansa ajoi sen tahallaan puuta päin.

Helmet-lukuhaaste 2018, kohta 28: Minä perustin uusnatsijärjestön

Vuosi on vaihtunut toiseen, samaten Helmet-lukuhaaste on vaihtunut vuoden 2018 haasteeseen. Viime vuonna luin varmasti yli 50 kirjaa, mutta en enää lopussa jaksanut koittaa keksiä kirjoille sopivia paikkoja. Osittain siis lukuhaasteeni jäi kesken. Tänä vuonna yritäm haastetta uudestaan.

Mikä sitten on Helmet-lukuhaaste? Vuoden 2018 Helmet-lukuhaaste on jo neljäs laatuaan. Lukuhaaste on leikkimielinen, koko vuoden kestävä lukuprojekti, jossa saa 50 erilaista tapaa valita uutta luettavaa. 

Lukuhaasteen haastekohdat on valittu täksikin vuodeksi osallistujien ehdotusten pohjalta, ja sen on koostanut ryhmä kirjallisuutta rakastavia kirjastoammattilaisia. Listalla näkyvät jotkin vuonna 2018 ajankohtaiset aiheet, mutta tavoite on ollut laatia monipuolinen ja innostava lista. 

Tärkeät ovat mielestäni myös lukuhaasteen "säännöt":

1. Kuka tahansa saa osallistua 

Vaikka haasteen nimi onkin Helmet-lukuhaaste Helmet-kirjastojen mukaan, kuka tahansa lukija voi ottaa siihen osaa ja on tervetullut mukaan keskusteluun.

2. Lukuhaaste on stressitön haaste 

Kun tartut lukuhaasteeseen, muista, että sen tarkoitus on lisätä lukemisen iloa, ei lukustressiä. Lue siis niin monta kirjaa kuin jaksat, valitse vain ohuita kirjoja tai hylkää vaikka koko haaste, jos se on hyväksi omalla lukemisellesi. Lukuhaastetta ei myöskään tarvitse suorittaa listan mukaisessa järjestyksessä vaan lukuinnostus saa johdatella lukujärjestystä.

3. Jokainen osallistuu omalla tyylillään 

Haluatko ruksia listalta monta kohtaa samalla kirjalla? Haluatko ohittaa jonkin kohdan, koska se ei lainkaan inspiroi? Yritätkö kuitata mahdollisimman monet kohdat elämäkerroilla? Kaikki tämä on sallittua! Helmet-lukuhaaste antaa inspiraatiota, mutta sinä saat itse päättää, millä säännöillä siihen osallistut.

4. Jaettu lukuilo on moninkertainen 

Lukuhaasteeseen on hauskaa osallistua yhdessä muiden kanssa. Innosta ystäväsi mukaan tai liity mukaan lukuhaasteen Facebook-ryhmään, niin pääset keskustelemaan ihanimmista, kamalimmista ja yllättävimmistä lukuelämyksistä vuoden varrella. 

5. Apua on aina saatavilla 

Etkö tiedä, mistä löytyisi sopiva kirja johonkin haastekohtaan? Ei hätää, apu on lähellä! Suuntaa lähikirjastoosi tai lukuhaasteen Facebook-ryhmään, ja kirjaston henkilökunta sekä muut lukijat auttavat sinut eteenpään. Lisäksi valmiita vinkkejä voi etsiä verkosta esimerkiksi Helmet-verkkokirjaston Vinkit-sivulta tai kaunokirjallisuuspalvelu Kirjasammosta. Kirjasampo on laatinut myös erilliset ohjeet, miten hakea kirjoja kuhunkin haastekohtaan. Kinkkisten kysymysten kanssa voi kääntyä myös Kysy kirjastonhoitajalta -palvelun puoleen.

Lisätietoja saat sivulta http://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Uutispalat/Helmetlukuhaaste_2018(154037)




Ensimmäinen kirjani haasteeseen on Holapan Minä perustin uusnatsijärjestön. Ei siis kovin kevyt eikä helppo aloitus haasteeseen, mutta sitäkin mielenkiintoisempi. Tämä kirja kuuluu myös Helmet-lukuhaasteen fb-ryhmässä syntyneeseen piilohaasteeseen #hyllynlämmittäjät, jossa tarkoitus on lukea kirjoja, jotka ovat unohtuneet oman kirjahyllyn kätköihin.

Kirja menee kohtaan 28: Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä. Toki moneen muuhunkin kohtaan olisin voinut kirjan laittaa.

”Olen tuhlannut viimeiset 15 vuotta elämästäni uusnatsismille Suomessa ja ulkomailla. Olen lietsonut rotuvihaa ja kiihottanut kansanryhmiä vastaan.”


Oulusta kotoisin oleva Esa Henrik Holappa alkoi 17-vuotiaana verkottua Saksan, Yhdysvaltojen ja Ruotsin uusnatsien kanssa tavoitteenaan uusnatsijärjestön perustaminen Suomeen. Se toteutui vuonna 2008, kun Suomen Vastarintaliike syntyi. Holapasta tuli järjestön johtaja, vaikka järjestön johdossa oli jatkuvaa erimielisyyttä liikkeen painotuksista.

Entinen uusnatsijärjestön johtaja kertoo elämäntarinassaan, miten hän uhrasi 15 vuotta elämästään uusnatsismille Suomessa ja ulkomailla. Kirjassa Holappa ruoskii itseään avoimesti menneisyydestään. Hän myöntää toimineensa ”paholaismaisen aatteen uskollisena sanansaattajana”, mistä monet ovat joutuneet kärsimään. Vuonna 2014 Holappa katui toimintaansa ja aloitti salaisen irtautumisen liikkeestä. Hän päätti kertoa sisäpiiritietonsa ja varoittavan tarinansa julkisuuteen.
 
Jokaisen äärilikkeisiin vetoa tuntevan nuoren tulisi lukea tämä kirja. Mietin kovasti, miten saisin osan oppilaistani tarttumaan tähän teokseen. Kirja on helppolukuinen, Holappa ei käytä pitkiä virkkeitä tai vaikeita sanoja. Teksti etenee hyvinkin loogisesti aikajärjestyksessä elämänkerrallisesti kuvaten 15 vuotta Holapan elämää ensin skininä ja sitten uusnatsina. Tästä kirjasta ajateltavaa saisi moni sekä nuorempi että vanhempi lukija.