Luimme oppilaiden kanssa ÄI6-kurssissa Juha Seppälän novellikokoelmasta "Mitä sähkö on?" teoksen niminovellin. Tämän jälkeen jakauduimme ryhmiin ja jokainen ryhmä sai tehtäväkseen kirjoittaa erilaisen tekstin aiheeseen liittyen.
MITÄ SÄHKÖ ON?
“Mitä sähkö on?” on Juha Seppälän tekemä novelli. Se julkaistiin vuonna 2004 ja sen kustantaja on WSOY. Jos ei lue paljoakaan kirjoja, tekstiä on hyvin vaikea ymmärtää. Kirja tapahtumat ovat nykyajassa ja paikat ovat erilaisissa Suomen asennuspaikoissa.
Kirja kerrotaan tuntemattoman sähköasentajan näkökulmasta, joka on saanut sähköiskun. Novelli alkaa siitä, kun asentaja kuvailee, millaiselta sähköiskun saaminen tuntuu ja mitä se tekee keholle. Sitä ei ole kirjoitettu normaalilla periaatteella ,jossa faktat ovat tärkeimpiä, vaan se on kirjoitettu enemmän mietteliäämmin. Jos isku on ollut tarpeeksi suuri, elämä muuttuu iskun saamisen jälkeen. Puhe ei ole enää normaalia, keho käyttäytyy eri tavalla ja tulee loppuikäiset traumat.
Me emme lue kirjoja paljon, joten tämä oli meille avartava kokemus. Mielestämme novellia oli vaikea ymmärtää, vaikka olemmekin sähköasentajia. Novellia pitää lukea keskittyneesti ja hitaasti, jotta sitä ymmärtäisi.
Kysymyksessä on yksi hienoimpia rakkauskuvauksia mitä olen lukenut. Nimittäin minun luennassani Seppälä samaistaa sähkön rakkauteen, tai oikeastaan hän menee pidemmällä, kauas sanojen taakse, itse ilmiöön. Mutta ennen kaikkea kysymyksessä on ,moraliteetti ja kauhukertomus: mitä tapahtuu ihmisille jotka eivät tiedä mitä sähkö on, mutta jotka kuitenkin elävät pelkästään sähköstä? Seppälän terminologialla voidaan sanoa että elämme nyt post-sähköistynyttä aikaa. Sellainen elämä on suomalaista, kaskisavujen ja miilunpolttajan elämää. He, nämä modernin savupirtin asukit, eivät ymmärrä elämästä ja voimista mitään. Jos helvetti olisi olemassa heitä ei hyväksyttäisi sinne vaan he saisivat jäädä tähän helvettiäkin pahempaan paikaan ikuisesti aaveina kuljeksimaan.
Tämä siis on luennassani Seppälän sanoma.
Tämä siis on luennassani Seppälän sanoma.
Lähde: www.kaymala.blogspot.fi
(tekstistä poistettu muutamia lauseita)
Juha Seppälä
Juha Seppälä (syntynyt 9. tammikuuta 1956 Karvia) on Porissa asuva suomalainen kirjailija.
Seppälä on saanut kirjoituksillaan palkintoja:
Kalevi Jäntin palkinto 1988
Nortamo-palkinto 1988
Porin kaupungin taidepalkinto 1988
Uudet Kirjat-kerhon tunnuspalkinto 1989
Ostankinon kuunnelmapalkinto 1994
Tutun ja Porin läänin taidepalkinto 1996
Valtion kirjallisuuspalkinto 2000
Sokeiden kuunnelmapalkinto 2000
Runeberg-palkinto 2001
WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnuspalkinto 2004
Pyhän Henrikin säätiön kulttuuripalkinto 2006
Satakunnan taidetoimintakunnan Luomana-taidepalkinto 2006
Lähde: Kirjasampo.fi
Mitä sähkö on?
Sähkö on eräs tärkeimmistä luonnonilmiöistä. Sähkövirta on ilmiö, jossa sähkövarauksellisia hiukkasia siirtyy tiettyyn suuntaan. Hetkellinen sähkövirta syntyy, kun vastakkaismerkkisesti varautuneiden kappaleiden välissä on johdekappale.
Sähköverkossa käytetään vaihtovirtaa. Vaihtosähkössä elektronit värähtelevät edestakaisin johtimissa, kuin taas tasasähkössä elektronit virtaavat ainoastaan yhteen suuntaan eli plussasta miinukseen. Vaihtosähkön värähtely suunnan nopeus riippuu taajuudesta. Suomessa verkon taajuus on 50Hz eli elektronit vaihtavat suuntaa 50 kertaa sekunnissa.
Elektronit virtaavat metallilankaisen sähköjohdon kautta voimalaitoksesta pistorasiaan. Jatkuva sähkövaraus voidaan saada aikaan muuttuvan magneettikentän tai kemiallisten reaktioiden avulla.
Sähköllä on paljon hyviä ominaisuuksia, mutta se voi väärin käytettynä myös aiheuttaa hengenvaaran ihmisille ja eläimille sekä tuhota omaisuutta.
Kun sähkölaite kytketään pistorasiaan, niin siitä seuraa sähkövirta, mikä saa aikaiseksi lämpöä, valoa ja liikettä.
Pistorasiaa ei kannata laittaa johdinkappaletta, sillä sieltä tulevat elektronit voivat sotkea ihmisen hermojen toiminnan ja aiheuttaa sähköiskun.
Elektroneja ja niiden liikettä ei voi nähdä, joten sähkövirta havaitaan vain sähkölaitteiden toimintana. Sähkövirran voi tuntea.
Elektroneja ja niiden liikettä ei voi nähdä, joten sähkövirta havaitaan vain sähkölaitteiden toimintana. Sähkövirran voi tuntea.
Sähkövirta on saanut nykyajan teknologiassa erittäin keskeisen merkityksen, koska sen avulla voidaan tehokkaasti siirtää energiaa paikasta toiseen ja sen avulla toimivat erilaiset sähkölaitteet.
Elektronit kuljettavat energiaa, jota älypuhelin tarvitsee näytön valaisemiseen, soittamiseen ja netissä surfailuun. Sähkö on erittäin pitkälle jalostettu energian muoto. Sen tuotantoa edelsivät monet välivaiheet.
Miten sähköä tehdään?
Sähköä ei varsinaisesti keksitty, koska se on luonnollinen ilmiö, mutta sitä hyödynnetiin. Hankaus-sähkö tunnettiin jo vanhalla ajalle. Sähköoppi alkoi kehittyä varsinaisesti vasta 1700-luvulla. Benjamin Franklin oli merkittävä sähkön tutkija. Hän todisti leijan kanssa, että salamat ovat sähköpurkauksia. Vuonna 1800 Alessandro Volta keksi sähköparin, ensimmäisen laitteen, jolla voitiin tuottaa sähkövirtaa. 1800-luvun aikana sähkön luonnetta opittiin ymmärtämään monipuolisesti ja luotiin sähköisiin ilmiöihin liittyen jo laajasti sähkömagneettinen teoria. Myöhemmin Michael Faraday havaitsi, että sähkövirtaa voitiin tuottaa myös sähkömagneettisen induktion avulla, mihin perustuvat kaikki nykyiset sähkögeneraattorit.
Vuosisadan loppupuolella sähkövirta sai jo suuren käytännöllisen merkityksen, kun kehitettiin toimivalle tasolle muun muassa sähkömoottori, sähkövalaistus, sähkölennätin ja puhelin. 1900-luvulla sähkötekniikan merkitys kasvoi jatkuvasti, kun moninaiset sähkömoottorikäyttöiset koneet otettiin käyttöön. Sähkötekniikan pohjalta kehittyi nopeasti myös elektroniikka, ja 1900-luvun kuluessa kehitettiin ja otettiin käyttöön monet elektroniset laitteet: esimerkiksi radio, televisio, tietokoneet ja matkapuhelimet. Elektroniikka sai monia sovellutuksia teollisuudessa, lääketieteellisessä tekniikassa, tieteellisessä tutkimuksessa, ajoneuvoissa ja viihde-elektroniikkalaitteissa. 1900-luvun lopulla lähes kaikki tekniikan alat käyttivät jo sähkötekniikkaa ja elektroniikkaa avuksi.
Ydinvoimaa tuotetaan ydinvoimaloissa, joissa uraanista tehdään sähköä. Ydinvoima perustuu atomiytimien sidosenergian vapautumiseen fissio- tai fuusioreaktiossa. Ydinvoiman tuotannossa osa ydinpolttoaineen atomien massasta muuttuu energiaksi, joten ydinpolttoaineen energiasisältö on tavanomaisiin polttoaineisiin verrattuna hyvin suuri. Fissioreaktiossa atomeita halkaistaan ja fuusioreaktiossa atomeita yhdistetään. Ydinvoimalla katetaan noin 17 % maailman sähköntuotannosta, 6,2 % primäärienergiatarpeesta ja 2,5 % maailman loppuenergian käytöstä.
Suomen nykyinen ydinvoimalakanta on rakennettu 1970-luvulla. Loviisan ykkösreaktori kytkettiin verkkoon vuonna 1977 ja kakkosreaktori vuonna 1980. Olkiluodon ykkösreaktori kytkettiin verkkoon vuonna 1978 ja kakkosreaktori vuonna 1980. Vuoden 1980 jälkeen Suomessa ei ole kytketty verkkoon yhtään uutta reaktoria
Uudet hankkeet
Olkiluoto 3 oli ensimmäinen uusi reaktorihanke länsimaissa sitten 1980-luvun lopun. Alunperin vuonna 2009 avattavaksi suunniteltu hanke on ajautunut vakaviin hankaluuksiin, eikä sen valmistumisajankohdasta ole olemassa tarkkoja arvioita. Olkiluodon ydinvoimalan omistaja TVO suunnittelee lisäksi neljännen reaktorin rakentamista, mutta ei ole vielä saanut hankkeelle toteuttajaa tai rahoitusta.
Vuonna 2010 luvan saaneista hankkeista pisimmälle on ehtinyt Fennovoiman Pyhäjoelle suunnittelema Hanhikivi 1 -hanke. Fennovoima käy neuvotteluita voimalan rakentamisesta japanilaisen Toshiban ja venäläisen Rosatomin kanssa. Yhtiö on viime vuosien aikana menettänyt 40% osakkaistaan ja joutunut vaihtamaan suuren osan johtoryhmästään, eikä hankkeella vielä ole rahoitusta.
Tuulivoimaloissa rakennetaan isoja ”tuulettimia” jotka tuottavat sähköä, kun tuulee. Näin ollen kolmelapainen pää liikkuu ja generaattori tuo sähköä muuntajaan ja tuottaa sähköä. Näin yksinkertaista tuulen tuottama sähkö on. Tämä on taloudellista ja ympäristöystävällistä. 500 - 1650 kW tuulivoimalan tornin korkeus on yleensä 50 - 90 m ja roottorin halkaisija 40 - 70 m. Paremman tuotannon saamiseksi tuulivoimaloiden koko on kasvanut huomattavasti viime vuosina. Voimaloiden napakorkeus on yleensä 80 - 140 metrin korkeudessa.
Tuulivoimaloissa rakennetaan isoja ”tuulettimia” jotka tuottavat sähköä, kun tuulee. Näin ollen kolmelapainen pää liikkuu ja generaattori tuo sähköä muuntajaan ja tuottaa sähköä. Näin yksinkertaista tuulen tuottama sähkö on. Tämä on taloudellista ja ympäristöystävällistä. 500 - 1650 kW tuulivoimalan tornin korkeus on yleensä 50 - 90 m ja roottorin halkaisija 40 - 70 m. Paremman tuotannon saamiseksi tuulivoimaloiden koko on kasvanut huomattavasti viime vuosina. Voimaloiden napakorkeus on yleensä 80 - 140 metrin korkeudessa.
Vesivoimala on vedellä tuotettu sähkö. Rakennetaan iso pato ja sen alapuolella on portti, jolla veden kulkua ohjataan. Siellä sijaitsee turbiini, jota vesi pyörittää ja sen tuottama sähkö siirtyy generaattorille ja siitä muuntajalle. Sen jälkeen sähkö kulkee voimalinjoihin ja sieltä käyttöön. Tämäkin on yksinkertaista sähköntuotantoa, mutta suurien vesivirtojen kesyttäminen voi olla vaikeaa. Vesivoimaloiden rakentaminen on kallista, mutta käyttö on edullista. Voimalat toimivat melkein täysin automaattisesti ja polttoainetta ei tarvita ja kunnossapitokustannukset ovat alhaisia, joten vesivoima maksaa itsensä takaisin. Sähkön ongelma on, ettei sitä voida suuressa määrin varastoida. Vettä sen sijaan voidaan. Vesialtaat vesivoimaloiden vieressä ovat kuin suuria akkuja. Energiaa voidaan varastoida niinä vuodenaikoina, jolloin veden virtaus on suurta ja sähkönkulutus matalalla, ja käyttää sitten, kun sen kulutus on korkeimmillaan.
Aurinkoenergia on auringon säteilemän energian hyödyntämistä sähkö- tai lämpöenergiana.
Aurinkovoima on kohtalaisen yleinen tapa tuottaa energiaa taloihin. Energian hyödyntämiseksi tarvitset aurinko paneeleita, joihin virta varastoituu ja joista se voidaan muuttaa vaikka lämmittämään taloa.
Suoraksi aurinkoenergiaksi kutsutaan energiantuotantomuotoja, joissa auringonsäteily sidotaan suoraan sähköksi aurinkokennossa tai lämmöksi aurinkokeräimessä tai aurinkolämpövoimalassa.
Uudenaikaisissa järjestelmissä kytketään aurinkopaneelit muuntajan (invertterin) kautta talon sähköjärjestelmään. Päivisin valoisana aikana aurinkopaneelit tuottavat sähköä talouteen ja vastaavasti ostettavan sähkön tarve pienenee. Oman sähkön hetkellinen ja kumulatiivinen tuotto riippuu aurinkopaneeli-järjestelmän koosta ja tehosta. Jos aurinkosähköjärjestelmä hetkellisesti tuottaa enemmän sähköä kuin on tarvetta omassa taloudessa, niin ylimääräinen sähkö syötetään valtakunnalliseen sähköverkkoon.
Maailma ilman sähköä
Sähköjen lähtiessä tiedotus yhteydet katkeaisivat, veden jakelu ja jätevesien poisto loppuisi. Sähkölämmitteiset talot alkaisivat kylmentyä, tulisi pimeää, turvalaitteet olisivat pois päältä. Jatkossa talot olisivat puulämmitteisiä. Ruuan valmistaminen vaikeutuisi, monet ruuat pilaantuisivat lämpimässä. Pyykinpesu tapahtuisi järven / meren rannalla. Peseytymistä ja ruuanlaittoa varten kerättäisiin sadevettä omaan kaivoon.
Mahdollisesti ihmiset joutuisivat paniikkiin ja alkaisivat ryöstellä toisiaan, kauppoja ja koteja. Hetken aikaa ei välttämättä olisi koulua / töitä kaaoksen takia. Ajan kanssa tilanne normalisoituisi.
Osa ruuasta metsästettäisiin itse.
Millaista olisi ruoan tuotanto ilman sähköä?
Maanviljelyyn tarvitaan ravintoaineita eli nykyään levitetään kylvinkoneen ohella apulantaa, joka sisältää typpeä, kaliumia, magnesiumia ja fosforia, mutta se voitaisiin korvata eläinten lannalla niin kuin ennen on tehty. Maanmuokkaus tapahtuisi hevosella eli se olisi paljon hitaampaa, koska hevosella voidaan maksimissaan vetää yksi siipistä auroja. Satakuntalaiset sanovat vältiksi. Traktorilla voidaan taas vetää 2-6 siipisiä.
Myöskään ilman sähköä ei voitaisi mitata DON- ja homearvoja, mitä nykyään tehdään esimerkiksi satamassa.
Myös eläinten hoito on nykyään aika paljon automatisoitua. Esimerkiksi sonnan poisto tapahtuu automaattisesti https://www.youtube.com/watch?v=r2P3Hm7oNBc , tai koneella. Ennen sonta on ajettu lapiolla käsin. https://www.youtube.com/watch?v=Jba1LqkLDbs. Lehmien lypsy on myös tapahtunut ennen käsin, kun taas nykyään se tapahtuu robotilla https://www.youtube.com/watch?v=rvLgSulbJjs. Ennen maatilat ovat toimittaneet tuotteet lähikaupoille, kun taas nykyään esimerkiksi porkkanat menevät pakkaamoon ja sieltä keskusliikkeelle ja sieltä kauppoihin.
