VARASTO

Luimme tällä kertaa ÄI6-kurssilla Arto Salmisen Varasto-romaania ja katsoimme kirjasta tehdyn elokuvan. Tässä oppilaiden ajatuksia lukemastaan:

-        Kyseisen romaanin varasto on työpaikkana sellainen, mitä perusvarastolta voisi odottaa.

-         Varastossa tehdään tavaran lastausta autoihin ja tavaran lähetystä.

-         Työntekijät käyttivät työvälineinä mm. työhanskoja, työntökärryjä, puhelinta sekä työvaatteita.

-         Työntekijöiden ammattitaito vaikutti osaavalta, mutta he eivät kuitenkaan keskittyneet työhön niin hyvin kuin voisi.

-         Työntekijöiden sosiaaliset taidot vaikuttivat hyviltä, sillä he kommunikoivat keskenään ja kommunikoivat myös myymäläpäällikön kanssa.

-         Varaston työilmapiiri vaikutti olevan kiireinen.

-         Tämän romaanin teksti muistuttaa hyvin työssäoppimispaikkaani, jossa kiirettä piti ja työn jäljen piti olla hyvin tarkkaa ja hyvää. Kuitenkin työilmapiiri oli ihan kestettävä.

-         Mielestäni romaanikatkelma oli hauska ja opettavainen, mutta ehkä hieman pitkästyttävä, vaikka lyhyt olikin.

ARTO SALMINEN

Arto Sakari Salminen syntyi 22.10.1959 Helsingissä. Hän kuoli sairauskohtaukseen 15.11.2005 Hausjärvellä.

Hänen perheeseensä kuuluivat isä, äiti, pikkuveli ja -sisko. Hänen äitinsä oli kouluttautunut valtiotieteiden ylioppilaaksi ja kauppatieteitä opiskellut isä työskenteli toimitusjohtajana. 

Salminen alkoi kirjoittaa noin 16-vuotiaana. Teininä Salmisen suosikki kirjailijoihin kuului amerikkalaisia kirjoittajia, kuten Kurt Vonnegut, Joseph Heller ja Norman Mailer.
Hänen lukemiinsa kotimaisiin kirjailijoihin kuuluivat mm. Pentti Haanpää, Veijo Meri ja Lauri Viita. 

Hänen romaaninsa käsittelivät mm. syrjäytyneiden ja huono-osaisten elämää.

Vuonna 1998 Salminen julkaisi romaaninsa Varasto, josta hän muokkasi näytelmäversion vuonna 2005. Näytelmä sai ensi-iltansa 9.12.2005 Kansallisteatterin Willensaunassa noin kolme viikkoa Salmisen kuoleman jälkeen.

Elämänsä aikana Salminen julkaisi kuusi romaania: Turvapaikka 1995, Paskateoria 2001, Ei-kuori 2003, Lahti 2004 ja Kalavale 2005. Turvapaikka on ainoa romaani, minkä Otava julkaisi. Loput hänen romaaneistaan julkaisi WSOY.

Salminen työskenteli myös mm. urheilutoimittajana, lehdenjakajana ja taksinkuljettajana.

Vuonna 1998 Salminen sai Koskenkorvapalkinnon, vuonna 2004 Olvi-palkinnon ja oli ehdolla saadakseen Runeberg-palkinnon vuonna 2002.

                                                Varasto-kirja

            Kirja kertoo maalikaupan varastosta, ja siellä työskentelevistä varastomiehistä.

Pääosissa häärää Rousku, Raninen ja Karita. Rouskulla on jonkintapainen työpaikkaromanssi Karitan kanssa, mutta kohtelee Karitaa tylysti silloin kun ei ole tämän kanssa sängyssä. Rousku myy kaupan tuotteita kirjanpidon ohi Jylhäkorvelle, joka on omanlaisensa tapaus. Raninen on kirjan hassuttelija. Hän joutuu joitakin kertoja tilanteisiin, joissa jää kiinni turhanpäiväisten asioiden tekemisestä, ja selittää itsensä koomisesti syvempään pulaan. Karita on toisaalta omasta mielestäni jo alusta alkaen rakastunut Rouskuun. Myöhemmin tulee raskaaksi Rouskulle, ja siitä saadaan kirjaan juoni.

            Rousku yrittää vältellä vastuuta, kun kuulee Karitan olevan raskaana. Hän jopa koittaa syöttää jälkiehkäisy-pilleriä Karitalle salaa jugurtissa. Samaan aikaan työpaikalla koitetaan selvittää, ketä myy kirjanpidon ohitse tavaraa. Rousku päätyykin lopuksi ilmiantamaan Ranisen, vaikka kuitenkin itse on syyllinen. Rousku kiristyksen johdosta päätyy asumaan Karitan kanssa yhteen samalla kun Raninen saa potkut ja alkoholisoituu. Ranisen tilalle tulee uusi työntekijä, nimeltään Ykä, joka ei tee töitä ollenkaan.

            Rousku päättää yhdessä kohtaa lähteä Karitan luota pois ja luopua tulevasta vastuusta, mutta palaa saman illan aikana takaisin. Rousku koitti saada Ykän tekemään töitä samalla kun olivat saaneet Karitan kanssa lapsen. Kirjan loppu on onnellinen sikseen, kun Rousku ottaa vauvan syliin ja tirauttaa kyyneleen. Karitan otteet äitinä vaikuttavat heikoilta, koska poltti raskauden ajan, ja myös syntymän jälkeen.

            Kirja kertoo epätoivon hetkistä. Rousku kuitenkin pääsee tämän yli ja on loppujen lopuksi isä lapselleen. Kirja on koominen selostus ”alemman luokan” elämästä. Meno on petollista ja ”kiristykseen” antautumista. Koen, että Rousku on loppujen lopuksi parempi vanhempi lapselle, vaikka olikin aluksi vätys ja lopuksi ilmiantoi Ranisen omista vääryyksistään. Tarinan loppu oli sikseen onnellinen, pääosin sen takia että lapsi oli terve ja sai, jos ei parasta hoitoa, mutta hoitamista kuitenkin. Tarina oli mielestäni hyvin kerrottu. Yksityiskohdat tuntemuksista olivat hyviä. Kielenkäyttö oli rajua, mutta toi kirjaan ehdottomasti väriä.

            Kaiken kaikkiaan tarina on hyvä. Ei mitään mahtavaa juonikäännettä, vaan yksinkertainen selostus epäonnekkaasta ja epätoivoisesta miehestä.

Varasto-elokuva

Elokuva kohdistuu rautakaupan varastoon, jossa työskentelevät Antero Rousku ja Raninen. He saavat myymäläpuhelimen kautta työtehtäviä, mutta Rousku ja Raninen heittäisit mieluimmin tikkaa. Aina kun Raninen on lounastauolla, niin Rousku myy kaikkien tietämättä tavaraa Jylhäkorvelle.

Rouskulla ja Karita on kiihkeä suhde, josta lopulta Karita tulee raskaaksi, hän kertoo uutisen Rouskulle joka ei ole tyytyväinen ja Antero haluaa aborttia, mutta Karita ei siihen suostu, vaan haluaa heille yhteisen lapsen, jota Antero ei halua.

                Seuraavina parina päivänä töissä on hiljaista, kun he eivät puhele toisilleen Antero murentaa Karitan jugurttiin jälkiehkäisytabletteja ja toivoo niiden auttavan, mutta toisin kävi, kun Myymäläpäällikkö syö Karitan jugurtit ja oksentaa sen jälkeen useasti. Karita näkee, kun Antero myy kalliitta mattoja Jylhäkorvelle. Karita ja Antero puhelevat kahvihuoneessa ja Karita pyytää Rouskun muuttavan hänen luokseen johon Rousku ei tietenkään suostu, mutta kun Karita meinaa paljastaa salaa myydyt tuotteet johtajalle niin silloin Rouskun on annettava periksi ja muutettava Karitan luokse asumaan.

                Johtaja Kataja huomaa, että varastosta häviää tavaraa ohi kirjanpidon ja alkaa tutkimaan asiaa. Kataja ajeluttaa Rouskua ja kyselee asiasta ja varastaako Raninen varastosta? Rousku ei myönnä mitään. Kuluu päiviä, kunnes Kataja on tehnyt päätöksensä ja erottaa Ranisen hänen virastaan, kun Raninen on lähdössä niin hän ottaa mukaan jotain pientä tavaraa.

                Kataja on palkannut jo uuden kaverin Ranisen tilalle, Hänen nimensä on Ykä, hän nukkuu ja lukee Tex Willeriä töissä ja haluaa lähteä jo tunnin etuajassa kotiin, Kataja ei myönnä siihen lupaa mutta, kun hän kysyy asiaa Rouskulta, niin lupa tulee.

Rousku: Lähde vaan olethan sinä tänään tehnyt raskaan työn.

Ykä: Selvä. Huomiseen.

Rousku ja Karita saa vauvan ja hoitavat sitä yhdessä, Rousku näkee eräänä päivänä Ranisen likaisissa ja huonokuntoisista vaateissa pakkaskelillä. Rousku antaa Raniselle kuvan lapsestaan ja pyytää tätä kummiksi ja Raninen suostuu siihen tietenkin. Pian molempien täytyy jatkaa matkaa Rousku kotiin ja Raninen menee humalaistensa kaveriensa luokse.

Elokuva päättyy, kun Karita menee parvekkeelle tupakalle ja Rousku nostaa lapsen syliinsä. Sen lämmin poski koskee hänen poskeansa, silloin hän pyyhkii kyyneleen silmäkulmasta niin. että Karita ei sitä näe.

               

"Kyllä minä niin mieleni pahoitin..."

Mielensäpahoittajat ja Tuomas Kyrö


Tutustuimme tällä kertaa ÄI6-kurssilla olleen ryhmän kanssa Tuomas Kyröön ja Mielensäpahoittaja-teoksiin.

TUOMAS KYRÖ

 

Syntynyt 4.6.1974 Helsingissä. Hän on kirjoittanut Mielensäpahoittajat. Suhteellisen lyhyestä urasta huolimatta häntä pidetään yhtenä monipuolisimmista ja tuotteliaimmista nuorista kirjailijoista. Hän on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta. Tuomas Kyrö on tehnyt 14 romaania. Tuomas Kyrö kasvoi lapsuutensa Pohjois-Helsingin Puistolassa. Hän kirjoitti esikoisteoksensa Nahkatakki 2001.

Mielensäpahoittaja kertoo hänen kaverinsa isoisästä. Aluksi Mielensääpahoittajaa kuultiin radiossa. Se oli 20-osainen, lyhyistä viisiminuuttisista osista koostuva kuunnelmasarja. Ensimmäinen kirja tuli 2010 kuunnelmista, joita häneltä oli tilattu.

Kyrö on saanut monia kirjailijapalkintoja. Hän kirjoitti syksyllä 2009 urheilu- ja perheromaanin nimeltä 700 grammaa. Se oli Suomen urheilugaalan vuoden urheilukulttuuri-teko sekä vuoden urheilukirja-teko. Hän on saanut lisäksi esimerkiksi Kalevi Jäntin palkinnon (2005), Nuori Aleksis palkinnon (2006), Kiitos kirjasta mitalin (2011) ja vuonna 2012 Eskon puumerkki -kunniaosoituksen Aleksis Kiven seurasta ja monta muuta palkintoa.

Millainen on mielensäpahoittaja? (Mielensäpahoittaja-elokuvan esittely)

Mielensäpahoittaja eli pappa ei olisi halunnut lähteä kaupunkiin lääkäriin, vaan olisi halunnut jäädä maalle kääntämään perunamaata ja hoitamaan vaimoaan. Lopulta kuitenkin suostui lähtemään. Hän meni asumaan pojan ja miniän asuntoon, jossa asui miniän kanssa, koska poika jäi huolehtimaan isänsä talosta.

Koska pappa oli jääräpäinen vanhan liiton mies, hän ei ymmärtänyt uusia nykypäivän tapoja, esimerkiksi, miksi pojalla ei ollut kahvinkeitintä vaan joivat jotain pahanmakuista teetä. Miniä olisi halunnut, että pappa olisi pysynyt kotona lepäämässä, mutta hän menikin heti putsaamaan rännejä eikä ymmärtänyt miksi he palkkaavat ammattilaisen putsaamaan rännit, koska ennen vanhaan kaikki tehtiin itse ja paremmin. 

Pappa oli huomaamattaan pilata miniänsä bisnesneuvottelut, kun tuli selittämään kesken neuvottelujen, kuinka huonosti venäläiset aikoinaan rakensivat talot. Lopulta tilanne kääntyi miniälle eduksi, vaikka pappa ei ymmärtänyt tilannetta vaan kertoi vain omia kokemuksiaan rakentamisesta.

Pappa uskoi, että kaikki ihmiset ovat hyväsydämisiä ja pyysi syrjäytyneen miehen putsaamaan rännit maksua vastaan ja pyysi hänet myös yöksi heille. Aamulla herättyään mies oli lähtenyt ja vienyt papan rahat, silloin pappa alkoi ymmärtää, ettei kaikki ole niin kuin ennen vanhaan.

Hän kuitenkin aikoi kaataa puun kysymättä lupaa keneltäkään ja piti naurettavana, kun poika pisti kaikki mahdolliset suojavarusteet päällensä, kun alkoi kaataa puuta. Pappa aiheutti kamalan riidan pojan ja miniän välille, jolloin hän lähti omatoimisesti sairaalaan, mutta hän ei viihtynyt siellä, joten palasi takaisin poikansa luo. Papan lapsenlapsetkin olivat palanneet kotiin. Perhe sai hänet lopulta ymmärtämään, että miehet voivat tehdä niin sanotut naisten työt ja toisin päin. Lopulta pappa palasi omaan kotiinsa maalle tyytyväisenä.

Voortti Eskortti

Tekniset tiedot:

Moottori: Pinto 2.0L, Bensiini

Vetotapa: Takaveto

Vuosimalli: 1972

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun Ford Escort on maailman paras auto.

Tuomas Kyrön kirjoittamassa Mielensäpahoittaja-teoksessa päähenkilö rakastaa omaa Ford Eskorttiaan. Mielensäpahoittaja ei muista automerkeistä paljoa piittaakaan, sillä hänen Eskorttinsa on hänelle kaikki kaikessa, se on hänen silmäteränsä, jota hän hoivaa, vahaa ja huoltaa mielellään.       

Mielensäpahoittajalle oli järkytys, kun Eskortti ei mennytkään eräänä päivänä sujuvasti leimasta läpi. Kuten eräästä Mielensäpahoittaja-katkelmasta lainaten: ”Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun Voortti Eskortti jäi katsastukseen. Mynkkenin olympiakesästä lähtien on tullut leima kehujen kanssa. Maalipintaa on ihailtu ja pohjan ruosteettomuutta, niin kuin olisi jotenkin kummallista, että menopelistä pidetään huolta”. (Mielensäpahoittaja, Sorateiden erikoispainos)

Mielensäpahoittaja on vakaa periaatteen mies monissa asioissa, mutta etenkin hänen Escorttiaan koskevissa asioissa. Hän teettää huollot aina ennen katsastusta tutulla mekaanikollaan, jota kutsutaan ”Ruotsalais-Pertiksi”, sillä Mielensäpahoittajan mukaan kukaan muu mekaanikko ei sovi korjaamaan Escorttia.        

Voortti Eskorrti oli tärkeässä roolissa elokuvassa ”Mielensäpahoittaja” (2014). Elokuvassa Mielensäpahoittaja haukkui Miniän Audia huonoksi, vaikka oman autonsa vaihdelaatikko oli sökönä nitkutuksesta johtuen. Escortin tarina loppui siihen, kun hänen poikansa ajoi sen tahallaan puuta päin.